Back ڤيتاليانو برانكاتى ARZ Виталиано Бранкати Bulgarian Vitaliano Brancati German Vitaliano Brancati English Vitaliano Brancati Esperanto Vitaliano Brancati Spanish ویتالیانو برانکاتی Persian Vitaliano Brancati French Vitaliano Brancati Italian Vitalianus Brancati Latin
| Vitaliano Brancati | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1907 Pachino, Siracusa, Italia |
| Kuollut | 1954 (46–47 vuotta) Torino, Italia |
| Kansalaisuus | Italia |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija, käsikirjoittaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vitaliano Brancati (1907 Pachino, Siracusa, Italia – 1954 Torino, Italia) oli italialainen toimittaja, käsikirjoittaja ja kirjailija.[1]
Brancati opiskeli Cataniassa ja muutti sieltä Roomaan, jossa hän työskenteli toimittajantyön ohella kirjailijana. Esikoisromaani Singolare avventura di viaggio ilmestyi 1934. Hän käsittelee siinä eksistentiaalisia kysymyksiä, mutta se sisältää myös erotiikkaa. Hän oli nuoruudessaan ihannoinut fasismia, mutta sanoutui nyt siitä irti. Palattuaan Cataniaan hän toimi opettajana ja avusti Omnibus-aikakauslehteä. Kirjoituksiaan hän julkaisi teoksessa I piaceri (1943), joka oli luonteeltaan hyvin antikonformistinen. Sillä linjalla hän jatkoi sodan päätyttyäkin.[1]
Teoksessa Gli anni perduti (1938) hän viljelee huumoria, ja teos aloittaa uuden vaiheen hänen kirjailijanurassaan. Don Giovanni in Sicilia käsittelee machokulttuuria, ja Il bell'Antonio seksuaalista kyvyttömyyttä huumorin sävyttämänä. Keskenjäänyt Paolo il caldo ilmestyi postuumisti 1954. Se sisältää eroottisen pakkomielteen tarkastelua ja samalla myös sodanjälkeisen Italian kulttuurisia ja yhteiskunnallisia oloja.[1]
Brancatin tunnettuun novelliin Il vecchio con gli stivali (1944) perustuu Luigi Zampan ohjaama elokuva Erään saappaan varjossa (Anni difficili, 1948). Novelli käsittelee Italian virallisen fasisminvastaisuuden taustoja. Elokuva puolestaan synnytti poliittisen satiirin lajin, johon sensuuri puuttui. Kohteeksi joutui varsinkin juuri Brancatin tuotanto, ja siinä yhteydessä kiellettiin hänen paras näytelmänsä, naisten välisestä rakkaudesta kertova La governante (1952). Sen herättämät ajatukset hän kirjasi pamflettiin Ritorno alla censura (1952), jossa hän asettui puolustamaan teatterin sananvapautta.[1]
Brancatin tuotannosta on julkaistu suomeksi novelli "Naapurin Carrubban kahdeksan miljoonaa" (suom. Soma Rytkönen, teoksessa Italialaisia kertomuksia 1900-luvulta (2007); alkuteos "Gli otto milioni del vicino Carubba" teoksesta Tutti i racconti).[2]